Kun alat kantaa toisen tunnetta – ja oma kaistasi katoaa
Ehkä sinäkin tunnistat tämän.
Sinulla on jokin asia, josta haluaisit puhua.
Jokin tunne, tarve tai raja. Asia, joka on pyörinyt mielessäsi jo pitkään.
Mutta ennen kuin sanot mitään, alat miettiä.
Milloin olisi hyvä hetki?
Miten voisin sanoa tämän niin, ettei toinen hermostu?
Miten muotoilisin tämän niin, ettei hän kokisi itseään syytetyksi?
Ja niin alat pehmentää, selittää ja ennakoida.
Yrität löytää juuri ne oikeat sanat.
Ehkä odotat parempaa hetkeä. Ehkä päätät olla sanomatta tällä kertaa.
Ja sitten, kun vihdoin uskallat sanoa asian, toinen suuttuu, puolustautuu, vetäytyy tai kääntää tilanteen jotenkin niin, että huomio siirtyy sinusta häneen.
Ja yhtäkkiä huomaat miettiväsi:
Teinkö minä jotain väärin?
Olinko liian vaativa?
Sanoinko tämän väärällä tavalla?
Olisiko minun pitänyt vain olla hiljaa?
Kun alat elää toisen ihmisen reaktion mukaan
Alat vähitellen siirtää huomiotasi itsestäsi toiseen.
Sen sijaan, että kysyisit ensin:
Mitä minä tunnen?
kysyt:
Miten hän tulee tähän reagoimaan?
Sen sijaan, että kuuntelisit omaa tarvettasi, alat miettiä, miten voisit ilmaista sen mahdollisimman helposti vastaanotettavassa muodossa.
Ja jos toinen reagoi voimakkaasti, alat ehkä vielä kannatella hänen tunnettaan.
Rauhoitella.
Selittää.
Peruuttaa sanomaasi.
Pyytää anteeksi.
Tai yrittää korjata tilanteen nopeasti.
Vaikka alun perin sinä olit se, joka yritti kertoa jostakin sinulle tärkeästä.
Tätä voi tapahtua suhteessa pitkäänkin ilman, että sitä edes huomaa.
Koska usein se ei tunnu aluksi itsensä kadottamiselta.
Se tuntuu rakkaudelta.
Joustamiselta.
Ymmärtämiseltä.
Toisen huomioimiselta.
Ja näitä kaikkia tarvitaan terveessä suhteessa.
Mutta on olemassa kohta, jossa joustaminen muuttuu itsensä hylkäämiseksi.
Kohta, jossa alat jatkuvasti ohittaa itsesi, jotta suhteessa säilyisi rauha.
Oma kaista alkaa kadota
Olen viime aikoina puhunut paljon siitä, mitä tarkoittaa pysyä omalla kaistalla.
Kun alat kantaa toisen tunnetta, alat luisua omalta kaistaltasi toisen kaistalle.
Mitä hän ajattelee?
Mitä hän tuntee?
Miksi hän reagoi noin?
Miten voisin saada hänet rauhoittumaan?
Mitä minun pitäisi tehdä toisin?
Ja samalla oma kaistasi kapenee.
Mitä minä tunnen?
Mitä minä tarvitsen?
Mikä ei tunnu minusta hyvältä?
Mikä on minulle tärkeää?
Missä on minun rajani?
Mitä minä haluan?
Nämä kysymykset jäävät taka-alalle.
Ja juuri siinä kohtaa nainen voi alkaa kadottaa yhteyttä itseensä.
Ei siksi, että hän olisi heikko.
Ei siksi, ettei hän osaisi kommunikoida.
Vaan koska hän on ehkä oppinut, että yhteyden säilyminen vaatii itsensä pienentämistä.
Sinun ei tarvitse kantaa toisen tunnetta
Tämä on yksi vaikeimmista asioista oppia, jos olet tottunut olemaan se, joka pitää paketin kasassa.
Toisen paha mieli ei automaattisesti tarkoita, että olet tehnyt jotain väärin.
Toisen suuttumus ei automaattisesti tarkoita, että sinun pitäisi perääntyä.
Toisen vetäytyminen ei automaattisesti tarkoita, että sinun pitäisi juosta perään ja korjata tilanne.
Hän saa tuntea tunteensa.
Ja sinä saat tuntea omasi.
Samassa suhteessa.
Samassa hetkessä.
Sinun ei tarvitse poistaa omaa tunnetasi, jotta toinen voisi tuntea omansa.
Tämä ei tarkoita sitä, että saisit sanoa mitä tahansa miten tahansa.
Meillä kaikilla on vastuu omasta tavastamme puhua ja toimia.
Mutta meillä ei ole vastuuta siitä, mitä toinen tuntee kuullessaan meidän rajamme, tarpeemme tai totuutemme.
Tässä on valtava ero.
Mitä jos voisit pysyä itsesi kanssa, vaikka toinen reagoi?
Ehkä todellinen muutos ei alakaan siitä, että opit löytämään täydellisen tavan kommunikoida.
Ehkä se alkaa siitä, että alat kuunnella itseäsi ennen kuin alat miettiä toisen reaktiota.
Mitä minussa tapahtuu juuri nyt?
Mitä oikeasti tunnen?
Mitä tarvitsen?
Mitä haluan sanoa?
Mikä on minun rajani?
Ja sitten harjoittelet pysymään siinä.
Vaikka toinen ei pitäisi siitä.
Vaikka toinen olisi eri mieltä.
Vaikka toinen hermostuisi.
Se voi tuntua aluksi hyvin turvattomalta.
Varsinkin, jos olet pitkään oppinut tarkkailemaan muiden tunteita.
Silloin oman totuuden sanominen voi tuntua väärältä, vaikka se on juuri se, joka sinun tulisi tehdä.
Siksi kyse ei ole vain siitä, että päätät yhtenä päivänä:
"Tästä lähtien asetan rajat!"
Tarvitset ehkä ensin yhteyden itseesi.
Tarvitset kykyä huomata, mitä kehossasi tapahtuu.
Kykyä tunnistaa omat tunteesi ja tarpeesi.
Tarvitset tuntea turvan itsessäsi, kun toinen ei tunnu turvalliselta.
Ja ennen kaikkea kokemusta siitä, että saat olla olemassa myös silloin, kun joku toinen ei ole tyytyväinen sinuun.
Sinun ei tarvitse kadottaa itseäsi rakkauden vuoksi
Rakastaminen ei tarkoita itsensä hylkäämistä.
Ymmärtäminen ei tarkoita kaiken hyväksymistä.
Empatia ei tarkoita toisen tunnetilan kantamista.
Ja rauhan säilyttäminen ei saa tarkoittaa sitä, että sinä katoat.
Terveessä suhteessa sinun ei tarvitse olla jatkuvasti varpaillasi.
Sinun ei tarvitse löytää täydellisiä sanoja ansaitaksesi oikeuden tunteisiisi.
Saat olla eri mieltä.
Saat sanoa ei.
Saat sanoa, että jokin sattuu.
Saat muuttaa mieltäsi.
Saat haluta jotakin.
Saat olla keskeneräinen.
Ja saat opetella olemaan sinä myös silloin, kun toinen reagoi.
Ehkä siinä onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita voit opetella suhteessasi:
Minä voin olla minä, vaikka toinen reagoi.
Se on paluu omalle kaistalle.
Takaisin itseesi.
Entä jos sinun ei tarvitsekaan enää yrittää selvitä yksin?
Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, ehkä jokin sinussa on jo pitkään tiennyt, että haluaisit asioiden muuttuvan.
Ehkä olet yrittänyt puhua, ymmärtää, joustaa ja löytää parempia tapoja toimia.
Mutta jossain kohtaa voi tulla vastaan raja, jossa et enää kaipaa uusia neuvoja siihen, miten voisit tehdä asiat paremmin.
Vaan kaipaat tilaa pysähtyä sen äärelle, mitä sinussa oikeasti tapahtuu.
Mitä sinä tunnet.
Mitä sinä tarvitset.
Miksi hermostosi ja kehosi ehkä reagoi niin voimakkaasti.
Miksi omien rajojen pitäminen tuntuu niin vaikealta.
Ja miten voisit vähitellen palata takaisin itseesi ilman, että sinun tarvitsee ensin tietää kaikkia vastauksia.
Jos tämä tuntuu tutulta, voit varata kanssani maksuttoman 20 minuutin tutustumisen.
Se ei sido sinua mihinkään.
Voimme rauhassa katsoa, missä olet juuri nyt, mitä elämässäsi ja suhteessasi tapahtuu ja millaista tukea juuri sinä kaipaisit.
Sinun ei tarvitse tulla puheluun valmiin suunnitelman kanssa.
Riittää, että tulet sellaisena kuin olet.
Ehkä tästä voi alkaa pieni paluu takaisin sinuun 🧡