Ihan kreisiä – entä jos kehosi oire ei tullutkaan tyhjästä?
Muistan ne hetket, kun vatsani oireili pahoin.
Makasin kippurassa tuskissani sohvalla ja mietin päässäni edellisten päivien syömisiä.
Mitä taas söin väärin?
Kävin mielessäni läpi aterioita kuin rikospaikan tutkija.
Ja etsin syyllisiä - vehnä, gluteeni, sokeri, rasva, prosessoitu ruoka..
Varsinkin syyllistin vahvasti itseäni: Miten minulla ei ole minkäänlaista itsekuria, kun aiheutan tämän itselleni aina uudelleen. Että' 'tiedän' mitä en saisi syödä ja silti vaan syön koska tekee mieli.
Ja kun oire taas kerran helpotti, jatkoin elämääni.
Kontrolloin syömisiäni, kunnes taas "retkahdin" ja sama tapahtui uudelleen.
Silloin en vielä ymmärtänyt kysyä sitä kaikkein olennaisinta kysymystä:
Mitä elämässäni tapahtui juuri ennen kuin vatsani meni sekaisin?
Vuosia myöhemmin ymmärsin, että olin etsinyt syyllistä täysin väärästä paikasta.
Olin katsonut lautasta.
Olisi pitänyt katsoa elämääni.
Minäkin etsin vuosia syyllistä lautaselta
Kärsin melkein 20 vuotta erilaisista suolisto-oireista.
Ja mielessäni pyöri alinomaa sama kysymys: Mitä minä söin taas väärin?
Oliko se joku ruoka?
Liikaa sitä?
Liian vähän tätä?
Oliko ruoka liian raskasta?
Oliko jokin uusi aine, jota kehoni ei kestänyt?
Katse oli jatkuvasti siinä, mitä laitoin suuhuni.
Jouduin myös vuosikausiksi erilaisten ruokavalioiden ja rajoittavien dieettien kokeilukierteeseen, kun etsin helpotusta oireilleni. Vahva kontrollointi oli keinoni pitää oireet poissa.
Jossakin alitajunnassani kuitenkin tunsin, että tässä ei ole koko totuus, että keho yrittää kertoa jotakin.
Ja viimein havahduin ymmärtämään. Aloin katsoa myös sitä, mitä elämässäni tapahtui.
Mitä olin tuntenut?
Mitä olin yrittänyt kestää?
Millaisissa tilanteissa olin ollut?
Mitä olin niellyt tunnetasolla?
Ja yhtäkkiä oma keho alkoi näyttäytyä aivan eri tavalla.
En enää ajatellut, että kehoni oli hankala tai että siinä oli jotain vialla.
Aloin olla utelias.
Entä jos oireella onkin tarina?
Ajattele vaikka ihottumaa.
Ihan kreisiä, miten ihottuma ilmestyy juuri silloin ja juuri siihen kohtaan, kun elämässä tapahtuu jotakin merkityksellistä.
Tai vatsaa.
Ihan kreisiä, kuinka kauan syyllistä etsii lautaselta, vaikka todellinen kysymys olisi: mitä elämässä oli juuri nyt niin vaikea sulattaa?
Tai selkää.
Mitä kaikkea on kantanut yksin?
Tai pissatulehdus.
Onko joku rikkonut rajojasi?
Tai purentalihakset.
Ihan kreisiä tajuta, että yöllä puristaa hampaita yhteen ja aamulla leuat ovat kipeät – vaikka päivällä ei edes tunne olevan vihainen.
Mitä kaikkea me pidämmekään sisällä?
Ja joskus yhteys voi olla vielä konkreettisempi.
Joku säikähtää liikenteessä todella pahasti. Tilanne menee ohi. Mieli jatkaa eteenpäin.
Ja vasta myöhemmin tulee yskä.
Silloin minua kiinnostaa:
Mitä kehossa tapahtui siinä hetkessä, kun säikähti?
Tai ihminen saa flunssan juuri sen jälkeen, kun pitkä ja kuormittava tilanne on viimein päättynyt. Ehkä juuri silloin, kun kaikki on vihdoin ohi.
Sekin herättää kysymyksen:
Mitä tapahtui ennen oireita?
Kehon oire ei välttämättä ole vihollinen
Tämä on minulle yksi suurimmista oivalluksista.
Olemme niin tottuneita ajatukseen, että keho tekee meille jotakin hankalaa.
Se oireilee.
Se temppuilee.
Se pettää.
Se ei kestä.
Se reagoi väärin.
Mutta entä jos sitä voisi katsoa toisin?
Entä jos keho toimii omalla logiikallaan?
Entä jos oire ei olekaan satunnainen tapahtuma, vaan sillä on yhteys siihen, mitä olemme eläneet?
German New Medicine -ajattelussa oireita tarkastellaan juuri tästä näkökulmasta: kehon muutoksia ja oireita pyritään ymmärtämään suhteessa voimakkaisiin, yllättäviin tai kuormittaviin kokemuksiin ja niiden vaiheisiin.
Milloin tämä alkoi?
Mitä elämässäni tapahtui juuri ennen sitä?
Mitä silloin koin?
Mitä tapahtui ihmissuhteissani?
Mitä en pystynyt sanomaan?
Mitä jouduin nielemään?
Mitä kannoin yksin?
Mistä säikähdin?
Mitä en pystynyt päästämään irti?
Näiden kysymysten äärellä voi joskus tapahtua jotain todella pysäyttävää.
Jokin loksahtaa paikalleen.
"Ai. Tuo tapahtui juuri silloin."
Ja yhtäkkiä vuosia ihmetelty oire saakin ympärilleen tarinan.
Entä jos kysyisit keholtasi jotain aivan muuta?
Ehkä olemme tottuneet kysymään:
"Miten saan tämän pois?"
Minä haluan kysyä myös:
"Mitä tässä tapahtuu?"
Olemme muutakin kuin vain keho, eikä kehokaan ole irrallinen muusta elämästämme.
Meillä on historia.
Ihmissuhteet.
Tunteet.
Pelot.
Traumat.
Rajojen ylitykset.
Menetykset.
Ristiriidat.
Paineet.
Ja kaikki se, mitä olemme joutuneet kokemaan.
Mitä jos kaikki liittyy kaikkeen? Mielesi, tunteesi, hermostosi ja elimesi ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.
Sillä keho ei ole vihollinen, jota vastaan pitää taistella.
Joten mitä jos pysähtyisit ensimmäistä kertaa kuuntelemaan sitä?
Tunnejuuri – kun haluat tutkia oireesi juurisyitä
Tätä varten olen luonut Tunnejuuri-konsultaation.
Siinä lähdemme tutkimaan sinun oireesi, elämäntilanteesi ja kokemustesi välisiä yhteyksiä.
Milloin oire alkoi?
Mitä tapahtui juuri ennen sitä?
Mitä silloin tapahtui elämässäsi – ja sinussa?
Jos olet pitkään kysynyt:
"Miksi tämä oire tulee aina uudestaan ja miten pääsen siitä eroon?"
ehkä seuraava kysymys voisi olla:
"Mitä elämässäni tapahtui juuri ennen kuin se alkoi?"
Siitä voi alkaa aivan uudenlainen matka oman kehon ymmärtämiseen, uudenlaisiin oivalluksiin ja sitä kautta vapautumiseen.
Tunnejuuri-konsultaatio löytyy täältä
Pieni testi: tarkkaile aivastustasi
Tiesitkö, että GNM-tulkinnassa aivastamiseen liitetään nenään liittyvä "jokin haisee pahalta" -teema (stink conflict) ?
Kokeile tätä:
Kun seuraavan kerran aivastat, pysähdy hetkeksi.
Mitä tapahtui juuri ennen aivastusta?
Oliko ympäristössä jokin fyysinen ärsyke?
Mitä ajattelit tai tunsit juuri sillä hetkellä?
Oliko jokin tilanne tai asia, joka tuntui sinusta epämiellyttävältä?
Älä yritä keksiä vastausta väkisin. Ole vain utelias.
Mitä huomaat, kun alat tarkkailla kehoasi uudella tavalla?