6 merkkiä, että miehesi kantaa häpeää – ja miten pysyt omalla kaistallasi
Onko sinulle tuttua, että yrität puhua miehellesi jostakin sinulle tärkeästä, mutta keskustelu kääntyykin yhtäkkiä aivan toiseen suuntaan?
Sinä kerrot olevasi pettynyt, mutta hän suuttuu.
Yrität sanoa, että kaipaisit enemmän yhteyttä, mutta hän vetäytyy.
Kerrot, että jokin hänen toiminnassaan satutti sinua, ja hetken päästä huomaatkin puolustelevasi itseäsi ja mietit, oletko taas sanonut kaiken väärin.
Tai ehkä olet oppinut ennakoimaan hänen reaktioitaan.
Mietit etukäteen, miten asian voisi sanoa niin, ettei hän hermostuisi.
Tämä voi olla merkki siitä, että parisuhteessa on käynnissä jotain paljon syvempää kuin vain "huono kommunikaatio".
Taustalla voi olla häpeää.
Erityisesti riittämättömyyden häpeää.
Ja tässä kohtaa haluan kuitenkin kääntää katseen sinuun.
Sillä vaikka miehen häpeän ymmärtäminen voi auttaa sinua näkemään hänen reaktionsa uudella tavalla, sinun ei kuulu alkaa kantaa hänen häpeäänsä.
Sinun kuuluu oppia pysymään omalla kaistallasi.
Mitä riittämättömyyden häpeä tarkoittaa?
Riittämättömyyden häpeässä ei ole kyse vain siitä, että ihminen ajattelee tehneensä jotain väärin.
Syvemmällä voi olla kokemus:
"Minussa on jotain vialla."
"En riitä."
"En ole tarpeeksi hyvä."
"Jos epäonnistun, minua ei hyväksytä."
Kun tällainen häpeä aktivoituu, ihminen ei välttämättä näytä ulospäin lainkaan häpeävältä.
Hän voi näyttää vihaiselta.
Puolustavalta.
Kylmältä.
Välinpitämättömältä.
Kontrolloivalta.
Tai hän voi kadota kokonaan yhteydestä ja sulkeutua.
Siksi häpeää voi olla vaikea tunnistaa parisuhteessa.
1. Pienikin palaute tuntuu hänestä hyökkäykseltä
Kun otat esille jonkin asian mihin olet pettynyt, hän ei ehkä kuulekaan sinun pettymystäsi.
Hän saattaa kuulla:
"Olet huono mies."
Silloin hänen reaktionsa ei välttämättä kohdistu vain tähän hetkeen, vaan siihen sisäiseen kokemukseen, joka aktivoituu palautteesta:
"En riitä tällaisena kuin olen."
Ja mitä voimakkaammaksi tämä kokemus muuttuu, sitä voimakkaammin hän saattaa alkaa puolustautua.
2. Hän puolustautuu ennen kuin edes kuulee sinua
Yrität kertoa omasta kokemuksestasi, mutta ennen kuin ehdit loppuun, hän alkaa perustella.
"No mutta sinäkin teet…"
"Ei se noin mennyt."
"Olet ymmärtänyt ihan väärin."
"Miksi aina kaikki on minun syytäni?"
Yhtäkkiä keskustelu ei enää koskekaan sitä, mitä sinä olit yrittämässä sanoa.
Häpeää kokevalle oman virheen myöntäminen voi tuntua hyvin uhkaavalta.
Jos sisäinen kokemus on "olen huono, jos teen väärin", virheen myöntäminen ei tunnukaan vain yhden asian myöntämiseltä.
Se voi tuntua oman arvon menettämiseltä.
3. Hän vetäytyy tai sulkeutuu
Katse katoaa.
Puhe loppuu.
Hän lähtee pois tilanteesta.
Vaihtaa aihetta.
Menee toiseen huoneeseen.
Muuttuu kylmäksi.
Sinä jäät yksin tunteesi kanssa ja saatat alkaa yrittää saada häntä takaisin yhteyteen.
"Voisitko nyt vain puhua kanssani?"
"Mikä sulla on?"
"Miksi sä et vastaa?"
Vetäytyminen ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän välittäisi.
Joskus se voi olla hänen tapansa yrittää rauhoittaa ylikuormittunutta hermostoaan.
Mutta tässä tulee tärkeä ero:
Sinun ei tarvitse lähteä hänen peräänsä.
Voit ymmärtää, että hän tarvitsee hetken rauhoittumiseen – ja silti pysyä yhteydessä itseesi.
4. Hän muuttuu vihaiseksi tai hyökkääväksi
Tämä on yksi häpeän hämmentävimmistä puolista.
Häpeä ei aina näytä häpeältä.
Se voi näyttää vihalta.
Ärtymykseltä.
Syyttelyltä.
Raivolta.
Mitä voimakkaammin ihminen kokee olevansa "huono", sitä voimakkaammin hän saattaa yrittää päästä eroon tästä kokemuksesta.
Silloin katse voi siirtyä sinuun:
"Sinä aina…"
"Sinun takiasi…"
"Et sinä koskaan…"
Ja taas käy niin, että alun perin sinä toit esiin oman kokemuksesi – mutta yhtäkkiä sinä oletkin tilanteessa, jossa joudut puolustamaan itseäsi.
Tässä kohtaa sinun kannattaa pysähtyä.
Sinun ei tarvitse voittaa keskustelua.
Sinun ei tarvitse todistaa olevasi oikeassa.
Eikä sinun tarvitse myöskään ottaa vastaan sellaista käytöstä, joka satuttaa sinua.
Hänen häpeänsä voi auttaa ymmärtämään hänen reaktiotaan.
Mutta se ei tee loukkaavasta tai pelottavasta käytöksestä hyväksyttävää.
5. Hänen on vaikea ottaa vastaan sinun tunteitasi
Kun kerrot olevasi surullinen, pettynyt tai vihainen, huomaatkin pian lohduttavasi häntä.
Tai selitteleväsi, ettet tarkoittanut pahaa.
Tai vakuuttelevasi, ettei hän ole huono mies.
Tai rauhoittelevasi hänen tunnettaan siitä, ettei hän riitä.
Tämä on kohta, jossa moni nainen alkaa huomaamattaan kantaa parisuhteen tunneilmastoa.
"Jos olen tarpeeksi rauhallinen, hän ei hermostu."
"Jos sanon tämän oikein, hän ei loukkaannu."
"Jos ymmärrän häntä paremmin, meidän ei tarvitse riidellä."
Ja vähitellen oma kokemus alkaa jäädä taka-alalle.
Mitä minä tunnen?
Mitä minä tarvitsen?
Mikä minua satutti?
Mistä minä haluan pitää kiinni?
Nämä kysymykset vaihtuvat kysymykseen:
"Miten saan hänet rauhoittumaan?"
6. Hänen täytyy pärjätä, onnistua tai olla oikeassa
Häpeä voi näkyä myös siinä, miten mies suhtautuu itseensä.
Hän saattaa olla hyvin vaativa itseään kohtaan.
Hänen voi olla vaikea pyytää apua.
Epäonnistuminen voi tuntua erityisen raskaalta.
Hän voi tarvita paljon onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia tunteakseen olevansa arvokas.
Ulospäin tämä voi näyttää vahvalta itsetunnolta.
Syvällä sisällä voi kuitenkin elää uskomus:
"Jos en onnistu, en ole minkään arvoinen."
Silloin myös parisuhteessa pienikin kokemus epäonnistumisesta voi aktivoida voimakkaan häpeän.
Mutta nyt haluan sanoa jotain sinulle, nainen:
Ehkä olet lukenut näitä kohtia ja tunnistanut oman miehesi.
Ehkä olet saanut uudenlaisen selityksen monelle hänen reaktiolleen.
Ehkä ajattelet:
"Ahaa. Tuostahan siinä saattaa olla kyse."
Ja se voi olla arvokas oivallus.
Mutta haluan pysäyttää sinut tähän.
Miehesi häpeän ymmärtäminen ei tarkoita, että sinun pitää alkaa kantaa sitä.
Sinun ei tarvitse muuttaa omaa puhettasi loputtomasti, jotta hän ei hermostuisi.
Sinun ei tarvitse kävellä munankuorilla.
Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, miten toinen käsittelee omia tunteitaan.
Sinun ei tarvitse pienentää omaa kokemustasi siksi, että toinen ei pysty sitä vastaanottamaan.
Ja ennen kaikkea:
Sinun ei tarvitse kadottaa itseäsi ymmärtääksesi toista.
Kun mies hermostuu, vaikenee tai raivostuu – mitä sinä teet?
Tämä on usein se kohta, jossa tarvitset enemmän kuin tietoa.
Voit kyllä tietää teoriassa, että toinen on aktivoitunut.
Voit tietää, että kyse voi olla häpeästä.
Voit ymmärtää hermoston toimintaa.
Mutta kun vieressä oleva ihminen muuttuu kylmäksi, vetäytyy, korottaa ääntään tai raivoaa, myös sinun oma hermostosi reagoi.
Silloin on helppo lähteä omalta kaistalta.
Alat selittää.
Perustella.
Miellyttää.
Hyvitellä.
Hyökätä takaisin.
Tai sulkeudut itse.
Ja juuri tähän tarvitaan harjoittelua ja tukea.
Ei siihen, että opit paremmin säätelemään miestäsi.
Vaan siihen, että opit pysymään yhteydessä itseesi myös silloin, kun toinen menettää yhteyden itseensä.
Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opit tunnistamaan:
"Nyt minun kehoni menee hälytystilaan."
Sen sijaan, että alat automaattisesti toimia siitä käsin, pysähdyt.
Hengität.
Tunnistat, mitä sinussa tapahtuu.
Kysyt:
"Mitä minä tarvitsen juuri nyt?"
"Onko tämä keskustelu minulle turvallinen?"
"Mihin haluan suostua ja mihin en?"
"Mikä on minun vastuullani – ja mikä kuuluu hänelle?"
Tätä tarkoitan sillä, että palaat itseesi.
Omalla kaistalla pysyminen ei tarkoita kylmyyttä
Se ei tarkoita, ettet välittäisi.
Se ei tarkoita, että lakkaisit ymmärtämästä puolisoasi.
Se tarkoittaa, että pystyt näkemään toisen tunteen ottamatta sitä omaksi tehtäväksesi.
Voit ajatella:
"Ymmärrän, että sinussa aktivoituu nyt jotain vaikeaa."
Ja samaan aikaan:
"Minä en hylkää itseäni tämän vuoksi."
Tämä on valtavan tärkeä ero.
Sillä ehkä juuri siinä on sinun seuraava askeleesi.
Ei siinä, että oppisit ymmärtämään miestäsi vielä paremmin.
Vaan siinä, että opit ymmärtämään itseäsi paremmin.
Sinun ei tarvitse selvitä yksin
Jos huomaat jatkuvasti miettiväsi, miten voisit sanoa asiat niin, ettei mies hermostuisi…
Jos kannat vastuuta hänen tunnetilastaan…
Jos huomaat pienentäväsi itseäsi, jotta suhteessa säilyisi rauha…
Tai jos huomaat olevasi hukassa sen kanssa, missä sinun rajasi kulkevat…
sinussa ei ole mitään vialla.
Olet saattanut vain oppia selviytymään tavalla, joka on joskus ollut sinulle tarpeellinen.
Nyt voit opetella jotain uutta.
Voit opetella palaamaan takaisin itseesi.
Sinun ei tarvitse muuttua kovemmaksi.
Sinun ei tarvitse muuttua kylmemmäksi.
Sinun ei tarvitse oppia kestämään enemmän.
Voit opetella olemaan enemmän sinä myös silloin, kun ympärillä kuohuu.
Haluatko tutkia, mitä tämä tarkoittaa juuri sinun elämässäsi?
Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä ja huomaat kaipaavasi tukea siihen, miten pysyt yhteydessä itseesi vaikeissa vuorovaikutustilanteissa, voit varata kanssani maksuttoman 20 minuutin tutustumisen.
Tutustumisessa voimme rauhassa katsoa, missä tilanteessa olet juuri nyt ja millaista tukea sinä tarvitset.
Sinun ei tarvitse tietää etukäteen, mitä pitäisi tehdä.
Riittää, että tunnet:
"En halua enää kadottaa itseäni tässä."